Olimme viikko sitten Lemillä viettämässä mieheni mummon 90-vuotisjuhlia ja pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa särää. Juhlat vietettiin ravintola Kippurasarvessa, jonka ruokalista on erittäin lyhyt, mutta sitäkin maukkaampi. Ravintola on keskittynyt tarjoamaan pelkästään Lemin särää, eli koivukaukalossa leivinuunin lämmössä pitkään kypsytettyä lammasta. Seurakseen liha saa loppuvaiheessa myös kuorittuja perunoita, jotka kypsyvät maukkaiksi lampaan paistoliemessä. Ravintola Kippurasarven särä-aiheisille sivuille pääset tutustumaan tästä linkistä.

Särä kypsyy leppäpulikoiden päällä, jotka nekin antavat ruokaan oman pienen savuisen makunsa.

Tarina kertoo että särä on jo yli tuhat vuotta vanha ruokalaji. Veikkaan että ennen perunaa säräjuureksena on ehkä toiminut nauris, sillä Suomeen peruna rantautui vasta 1700-luvulla. Mutta tämän on ihan oma epäilykseni, mutta varmuutta asiaan en löytänyt.

Ylen elävässä arkistossa on pieni dokumentaarinen videopätkä Lemin särästä. Se kannattaa katsoa, jos aihe kiinnostaa enemmän. Tutustu särän valmistusvideoon tästä linkistä.

Kuten jo alussa mainitsin, maistoin särää siis ensimmäistä kertaa ja liha oli todella pehmeää ja maistuvaa. Maku oli yksinkertainen, mutta muuta se ei oikeastaan tarvinutkaan. Pöydässä oli myös tuoretta rieskaa, sekä hyvää kotikaljaa.

Lihaa sai santsata niin monta kertaa kun vain jaksoi syödä ja talonväki passasi ruokaa pöytään ripeällä ja vieraanvaraisella otteella. Jälkiruokana oli sekametelisoppaa ja juhlakattaukseen kuului myös karpalo-tuorejuustokakkua, sekä kahvi.

Olimme hieman myöhässä tilaisuudesta, joten täydestä säräkaukalosta en valitettavasti saanut kuvaa, mutta tässä hieman kuvia säräpirtti Kippurasarvesta.